Tutkimusuutisia
Päivittäiset lihasaktiivisuusmallit cp-vammaisten ja tyypillisesti kehittyneiden osallistujien välillä
EXECP-tutkimuksen väitöskirjatutkija Maija Piiparinen esitteli väitöskirjansa ensimmäisen artikkelin alustavia tuloksia syyskuun lopussa järjestetyssä ”Hot Topics in Exercise Physiology 2024” symposiumissa Jyväskylässä. Tutkimusta ei ole vielä julkaistu.
Päivittäinen lihasaktiivisuus kertoo lihasten käytöstä ja niiden aktiivisuustasosta arjessa. Päivittäisen lihasaktiivisuuden mittaamisella voidaan esimerkiksi selvittää, käyttävätkö ihmiset tiettyjä lihaksia enemmän tai vähemmän normaalissa arkielämässä.
Siksi tutkimuksessa selvitetään, eroavatko päivittäiset lihasaktivaatiotasot cp-vammasilla ja tyypillisesti kehittyneillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Lisäksi osallistujilla, joilla on cp-vamma, tarkastellaan lihasaktiivisuuden eroja vaikeammin ja lievemmin vammautuneiden/vammattomien puolten välillä ja liikuntavamman vaikeusasteen vaikutusta lihasaktivaatiomalleihin. Liikuntavamman vaikeusaste määritettiin Gross Motor Function Classification Scale (GMFCS) -luokituksen avulla. Taso 1 viittaa lievään liikuntavammaan ja taso 3 keskivaikeaan liikuntavammaan.
Osallistujat käyttivät lihasaktiivisuutta mittaavia shortseja (Myontec Ltd., Kuopio, Suomi) normaalissa arkielämässä yhden päivän ajan. Shortsit mittasivat etu- ja takareisien lihasaktiivisuutta molemmista jaloista. Lihasaktiivisuus normalisoitiin 6-minuutin kävelytestin aikaiseen lihasaktiivisuuteen 2 minuutin jaksolta (Kuva 1). Normalisoinnin avulla eri yksilöiden välisiä eroja voidaan vertailla toisiinsa.
Kuva 1. Lihasaktiivisuus alle 5 µV (inaktiivisuus), alle keskimääräisen lihasaktiivisuuden kävelytestin aikana (kevyt), yli keskimääräisen lihasaktiivisuuden kävelytestin aikana (kohtalainen) ja yli kaksi kertaa keskimääräisen lihasaktiivisuuden kävelytestin aikana (raskas).
Tutkimuksen tulosten perusteella osallistujilla, joilla on cp-vamma, ei ollut lisääntynyttä inaktiivisuutta tai merkkejä liiallisesta lihastoiminnasta normaalin arkielämän aikana verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin nuoriin. Sen sijaan osallistujilla, joilla on cp-vamma, liikuntavamman vaikeusaste ja vaikeammin vammautunut puoli olivat yhteydessä lihasaktiivisuuteen:
- Kohtalaisen aktiivisuuden määrä etureiden lihaksissa oli suurempi GMFCS-luokituksen tason 1 osallistujilla kuin tason 3 osallistujilla.
- Päivittäisen aktiivisuuden määrä oli suurempaa takareisien lihaksissa kuin etureisien lihaksissa GMFCS-luokituksen tasolla 3. GMFCS-tasolla 1 etu- ja takareiden lihasaktiivisuudessa ei ollut eroja.
- Takareiden kevyt aktiivisuus oli vähäisempää vaikeammin vammautuneen puolen lihaksissa kuin lievemmin vammautuneen/vammattoman puolen lihaksissa.
Tulokset antavat tietoa siitä, miten liikuntavamman taso vaikuttaa lihasaktiivisuuteen lapsilla ja nuorilla aikuisilla, joilla on cp-vamma. Lisäksi tulokset kertovat lasten ja nuorten aikuisten, joilla on cp-vamma, päivittäisestä aktiivisuudesta verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin ikätovereihinsa.
Julkaisemme tutkimuksen tarkempia tuloksia EXECP-tutkimuksen nettisivuilla, kun tutkimus julkaistaan tieteellisessä lehdessä.
EXECP Tutkimustiimi
